Maamiesseura tänään

  Kävin haastattelemassa kylän uutta Salosen perhettä, jotka ovat muuttaneet tänne Portugalista saakka. Perhe saapui kylälle ensimmäisen kerran 4.6.21 kauniina aurinkoisena iltana tehtyään kaupat talosta etänä. Upealla paikalla olevassa, Mäkelänkaari -nimisessä talossa asuvat vanhemmat Nina ja Sampo Salonen sekä heidän kaksi poikaansa Robert 13v. ja Henry 15v. Nina on kotiäiti ja Sampo on eläkkeellä.  Robert harrastaa jalkapalloa Jämsänkosken Ilveksessä ja Henry harrastaa tennistä. Jämsässä Saloset toivovat parannettavan tenniskenttien kunnossapitoa. Kenttiä löytyy, mutta huollon puutteen vuoksi ne ovat huonossa kunnossa.

  Haastattelin Anja Hakkaraista, joka on  isotätini ja hän vastasi pariin kysymykseen mielellään.  - Anja on asunut koko lapsuuden ja nuoruuden Seppälän talossa, aikuisiän Tampereella.  - Seppälässä asuu nykyään Anjan veli vaimonsa kanssa, samoin Anjan veljen pojan perhe jatkaa talon elämää. Talossa Anjan aikaan oli karjaa ja veljen aikaan tuli lammastila, joka jatkuu edelleen. - Anja asui Seppälässä 19 vuotta. Kun hän täytti 11 vuotta, hän asui viikot Seppolassa kortteerissa ja kävi Jämsän yhteiskoulua maanantaista lauantaihin. - Anja on nyt eläkkeellä. Harrastuksekseen hän kertoo toimivansa Tampereen kaupungin matkailuoppaana, jo yli 42 vuoden ajan.   - Paras muisto Anjalta kuuluu näin: "Tunnen, että juureni ovat täällä ja lapsuus ja nuoruusvuodet Seppälässä olivat turvallisia ja opettavia. Kotona opin työn tekoon, josta olen kiitollinen. Muistoihini liittyy paljon luontoa, Päijännettä ja veljeni kanssa kisailua." - Anja toivoo, että koulu tulisi kylälle takai

 Haastattelin Tuulia Karisalmea kesätyö paikasta Särkisaaren leirikeskuksessa. - Työ Särkisaaressa oli yleisten tilojen siivousta, keittiöapulaisena olemista ja leipomista. - Henkilökunta oli mukavaa ja työkavereihin tuli hyvin toimeen. - Tuulia on ollut Särkisaaressa nyt kolme kesää putkeen ja aina on ollut mukava olla töissä. - Tuulia voisi mennä töihin uudestaan jos pyydettäisiin, toki välillä voisi koittaa jotain muuta, mutta ei ole mitään valitettavaa työstä ja on kaikinpuolin mukavaa.  - On ollut kiva, kun on päässyt noin kivaan paikkaan ja se on niin lähelläkin, että ei ole pitkä työmatka.  

  Kävin haastattelemassa kylällämme kesämökin omistavaa Sisko Mäkistä ja hän vastasi mielellään muutamaan kysymykseen. Vaikka hänen kesämökkinsä sijaitsee Sammallahdessa, hänen varsinainen asuntonsa sijaitsee Jyväskylässä. Alun perin tontin omistivat hänen kummitätinsä ja -setänsä Anja ja Eero Pekkanen. Tontti ostettiin 1960-luvun aikana ja sille rakennettiin kuvassa näkyvä mökki, joka sittemmin on saanut nimekseen Sukula. Siskon omistukseen mökki siirtyi marraskuussa 1994.  Sisko on asunut talossa aiemmin miehensä Pekan kanssa, mutta nykyään Sisko asuu mökissä yksin. Hän muisteli lämmöllä lapsuuden kesiä, joita hän oli saanut kesämökillä viettää. Nykyään Sisko on eläkkeellä ja nauttii kesäpäivistä mökillään. Hänen mielestään elämä kylällä on ihanaa eikä mitään parannuskohteita noussut esille. 

  Haastattelin kylällämme asuvaa Henri Isännäistä ja hän vastasi mielellään muutamaan kysymykseen. Henri on syntyperäinen sammallahtelainen ja asunut Rantalan talossa koko 22-vuotisen elämänsä ajan. Hänen kanssaan talossa asuvat hänen äitinsä Anita, isänsä Tuomo ja perheen koira Tessu. Aikaisemmin Tuomo oli tilan isäntä, mutta 28. tammikuuta 2021 tehdyn kaupan myötä tila periytyi Henrille.  Ammatiltaan Henri on maa- ja metsätalousyrittäjä, ja tämän lisäksi hänellä on myös metsäkoneenkuljettajan koulutus. Peruskoulun aikana myös rakennusalan ammatti oli harkinnassa, mutta lopulta rakkaus metsään vei voiton. Henrin mukaan parasta työssä on se, että jokainen päivä on erilainen. Aikataulu on mahdollista suunnitella itse, mutta päivän kulun tarkka ennustaminen on mahdotonta. Tänään Henrin tie vei puuhommiin Sammallahden koululle. 

Kuvamuistoja Itä-Jämsän alueelta -kirja julkaistaan la 31.7.2021 Patajoen maamiesseurantalolla. Tervetuloa hakemaan varattuja kirjoja/ostamaan kirjaa klo 14-17 välisenä aikana. Kahvitarjoilu maamiesseuran 110 vuotis- ja seurantalon 70-vuotispäivän juhlistamiseksi. Ellet pääse hakemaan kirjaa edellä mainittuna päivänä, se on mahdollista myös tiistaina 3.8 klo 10-12 tai ota yhteyttä sihteeriin p. 040 52763 93, marjanieminen@windowslive.com. Kirjan hinta on 30 e. Sen voi maksaa etukäteen seuran tilille: FI92 5091 0340 0423 56, viimeistään 28.7. Viestikohtaan teksti Kuvamuistoja -kirja. Paikan päällä voi maksaa myös käteisellä tasarahalla tai annetaan lasku mukaan.  

 Lentopalloverkko oli viritetty Myllymäen Unton muistin mukaan Patajoen maamiesseuran talon pihalle ainakin 60-luvulla. Pelaajista hän muistaa ainakin Jokisen Heikin, Osmon ja Raimon. Myös Kemilän nuorisoa oli mukana, ainakin Kirsti ja Riitta ja ehkä Ossikin. Itse Unto oli tuolloin katsomossa. Kenttä tuolla talon pihassa oli vähän kalteva, ei siis paras mahdollinen. Myöhemmin 70-luvulla lentopalloa pelattiin Sammallahdessa vanhan sahan paikalla, Myllymäen riihen ja heinävajan välissä. Kenttä tuolla oli suhteellisen tasainen ja vanhat sahanpurut oli levitetty alustaksi. Pelaajina Unto muistelee olleen ainakin Jokisen Kalervo ja Hannu, Ruuhijärven Pentti, Hirvijärven Heikki, Antero ja Kaarlo, Isännäisen Tuomo ja Jussi, Jokisen Osmo ja Myllymäen Ari, Jarmo ja Unto. Tuolloin pelattiin pari kertaa viikossa. Seuraavalla vuosikymmenellä lentopalloilijat siirtyivät koulun kentälle, jota rakennettiin kaupungin avustuksella ja talkoilla. Kolme vanhaa kaupungin katuvalaisinta saatiin lahjoituksen

Kävin haastattelemassa kylällämme asuvaa Suikin perhettä. Talo, jossa he asuvat, on nimeltään Lyseonmäki. Tällä hetkellä talossa asuvat Mirva ja hänen miehensä Markku koiriensa kanssa. Heidän lapsensa ovat jo muuttaneet pois kotoa.  Perhe on asunut kylällä 19 vuoden ajan. Mirvalla on oma parturialan yritys ja Markku on töissä paperitehtaalla.  Mirvan mielestä parasta kylällä asumisessa on luonnon läheisyys ja hänen mielestään Sammallahti on "maailman paras paikka asua". Mitään parannettavaa kylältä ei siis löytynyt. Parhaimmaksi muistoksi hän nimesi sen, kun hänen lapsensa Miska ehti käydä Sammallahden kyläkoulua ennen kuin se lakkautettiin vuonna 2006.    

Lenkkipolun varrelta maisemia kuvattu tältä aamulta. Onni on saada asua tällaisessa kylässä, kun luonto on näin lähellä. Muistetaan kuitenkin kunnioittaa luontoa siellä liikuttaessa ja välttää roskaamista: minkä on metsään vienyt, jaksaa varmasti myös tuoda poiskin.   

Haastattelin kylällämme asuvia Vanhan-Hunningon talon asukkaita. Talossa asuvat Arja ja Esa Mäkinen. Tämän lisäksi heidän poikansa Kalle käyttää taloa kesäasuntonaan.  Arja on asunut talossa 79 vuoden ajan, joten talo on myös hänen synnyinkotinsa. Esa on muuttanut taloon myöhemmin ja hän on asunut talossa 55 vuotta.  Arja ja Esa ovat toimineet maanviljelijöinä koko elämänsä ajan. Heidän mukaansa kylällä asumisessa on pelkästään hyviä asioita, joista tärkeimmäksi nousi oma rauha. Varsinaisia parannuskohteita ei noussut esille, mutta Arjan mukaan kylissä pitäisi olla enemmän aktiivisuutta, jotta ne eivät autioituisi kokonaan.   

Kävin haastattelemassa kylällämme asuvaa Tuuli Niemistä. Talo, jossa hän asuu, on nimeltään Sammalikko.  Tuulin lisäksi talossa asuu hänen miehensä Joonas sekä lapset Elias ja Aava. Perhe on asunut kylällä kolmen kuukauden ajan, ja he muuttivat takaisin kotiseuduilleen lähemmäksi sukulaisiaan ja ystäviään.   Tuuli työskentelee psykologina ja Joonas insinöörinä. Kylälle muutettuaan he ilahtuivat siitä, että kyläläiset olivat ystävällisiä ja avoimia ja tutustuminen heihin oli helppoa. Koska perhe on asunut kylällä varsin vähän aikaa, suuria parannuskohteita ei noussut esille. Tuuli kuitenkin mainitsi, että tiestön kunto voisi olla kylällä parempi. Perhe toivoi myös enemmän tapahtumia ja muuta vuorovaikutusta kyläläisten kesken, koska uusien ystävyyssuhteiden hankkiminen voisi täten olla helpompaa.   

Metsäretkellä kameraan tarttui "Tilusvuoren krokotiili". Tämä laji ei kuitenkaan ollut kovin päällekäypää sorttia. Luonto tarjoaa meille paljon ihmeitä, kun niihin vain metsässä kulkiessa kiinnittää huomiota. Alla olevaa maisemaa katsoessa tuntee suurta ylpeyttä siitä, että saa asua lähellä luontoa. Muistetaan pitää tämä asia metsäretkillä mielessä, koska luonnolla on tutkitusti metkittävä positiivinen vaikutus terveyteen.  Miro Alhonniemi